Terveisiä kesäyöstä!

Tämä kesä alkaa kääntyä jo elokuun lempeiden iltojen puolelle. Olemme lomailleet ja nauttineet kesästä eri maisemissa, nostaneet maljoja ihanille auringonlaskuille ja kesäyön taialle. Muutama makupala matkan varrelta päätyy vielä tänne bloginkin puolelle. Toivottavasti juuri sinulla on myös ollut palauttava ja ihana kesä!

Yhtenä kesäyönä nautimme rantakalliolla maailmaa parantaessamme edullisemman hintaluokan “talon samppanjaksi” vakiintunutta La Chouette de Champillon Brutia. Juoma oli markkinoille saapuessaan alle 30 euroa, nyt Alkossa roposen yli, 30,49 €. Juoman hinta-laatusuhde on erinomainen ja se on ollut todella tasalaatuinen. Samppanja on väriltään vaalea. Sen tuoksu on hillitty, raikas ja viheromenainen. Maultaan juoma on hieman hapan, napakka, mutta aromikas eikä mitenkään päin laimea. Samppanja on vahva ja mineraalinen, siinä on tiiviit kuplat ja ihana suutuntuma. Juoma on passelin kuiva, sokeria on 10 g/l ja happoja 7,1 g.

Samppanja on Blanc de Noirs eli valmistettu pelkästään tummista rypäleistä, Pinot Meunierista (67 %) ja Pinot Noirista (33 %). Samppanjan valmistaa Autréaun tuottajaperhe, jolla on sertifikaatit kestävästä viininviljelystä ja ympäristövastuullisesta toiminnasta. Perhetilaa johtaa Éric, jolla on kaverinaan myös isänsä ja poikansa. Kerrotaan, että samppanjasuvun juuret ulottuvat peräti vuoteen 1670, Dom Pérignonin jalanjälkiin asti. Tämä “pöllösamppanja” on Autréaun ja Viinitien yhteinen luomus, mutta myös muut samppanjatalon tuotteet on pokanneet palkintoja – täytyykin muistaa joskus tilata myös muita maisteltavaksi.

La Chouette de Champillonia saa myös näyttävässä magnum-koossa ja hintakaan ei päätä huimaa. Etiketin desgin on klassisen kaunis. Erittäin kelpo samppanja sellaisenaan tai pienten makupalojen kera nautittavaksi. Tällä kertaa meillä oli upeita Kakkutaiteen artesaanimacaronseja, mutta kaveriksi sopii mainiosti myös pehmeät juustot vaikkapa viikunahillolla ja ruoista esimerkiksi vaaleat kalat.

Ripauksen lentotunnelmaa minne vain tuovat ihanasti nuo Finnairin lennoilta tutut (ja ostetut) Ultima Thulen kuohuviinilasit. Ovat rasiassa säilytettäessä mitä näppärimmät piknik- ja reissulasit! Tapio Wirkkalan Ultima Thulen muotokielen kerrotaan saaneen inspiraationsa Lapin luonnosta ja vaatineen yli tuhat tuntia Wirkkalan ja lasinpuhaltajien yhteistyötä, jotta uudella tekniikalla tehty sulavan jään näköinen jälki syntyi. Ikonisen sarjan kiidätti kansainväliseen maineeseen se, että Finnair valitsi lasit vuonna 1969 käyttöön uudelle reitilleen Helsingistä New Yorkiin. Iätöntä designia!

Tuulessa tuoksuvat jo omenat ja pihlanjanmarjat alkavat punastua – lempeää arkeen paluuta!

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *