Oi oi oi, näihin kuviin palaaminen tuntuu ihan sydämessä! Pitkät aamupalat hotellihuoneessa nauttien, ranskalaiselle parvekkeelle ikkunat raottaen, heränneen kaupungin ääniä ja autenttista musiikkia kuunnellen – siinä on aika täydellinen lomakombo!
Hotellin valinta on aina yksi kriittisimpiä asioita loman kannalta: olemme valmiita panostamaan sijaintiin ja huoneen laatuun, sekä tietysti juuri aamupalaan. Pariisissa jos missä vaihtoehtoja riittää pyörryksiin asti ja aina on kiva myös kokeilla jotakin uutta. Tällä kertaa hotelliksi valikoitui Hôtel Mansart, aivan Place Vendômen laidalla (itse asiassa samassa kompleksissa Ritzin kanssa!). Olemme yöpyneet aiemmin saman Esprit de France -perheen toisessa hotellissa ja pidimme siitä. Myös Mansartissa oli erittäin ystävällinen palvelu, viihtyisä huone ja laadukkaat tuote- ja materiaalivalinnat, kuitenkin ilman turhaa jäykistelyä – aito vanhan ajan ranskalainen atmosfääri oli miljöössä tyylikkäästi läsnä. Huoneemme oli kahdessa kerroksessa, yläkerrassa oli kylpy- ja pukeutumishuone, alhaalla ihana iso ja varsinkin korkea huone. Kyseiset huoneluokat on hiljattain uudistettu vanhaa kunnioittaen ja jokainen yksityiskohta oli kyllä hienosti toteutettu. Myös taide toi huoneeseen ja koko hotelliin oman tunnelmansa. Paksut ovi-ikkunat varmistivat makeat unet, vaikka aivan ytimessä oltiinkin.
Olimme tilanneet huoneeseen odottamaan samppanjan, se oli hotelliperheelle brändätty Bauget-Jouetten Grande Réserve. Bauget-Jouette on vuonna 1822 perustettu tuottaja, joka tekee samppanjaa viidennessä sukupolvessa. Juomat kehittyvät 27 metrin syvyydessä Épernayn kellareissa. Kuiva, ryhdikäs ja mineraalinen, blendissä 70 % Chardonnayta, 20 % Pinot Meunieria ja 10 % Pinot Noiria. Yhtään tippaa kuohuviiniä ei muuten reissun aikana tullut juotua, sillä joka paikassa listalla on puna-, valko- ja roséviinien lisäksi vain samppanjaa. Kansallisjuomaa on automaattisesti myös lentokentän loungeissa, “lähi-Siwan” kylmiössä sekä pienimmänkin kahvilan viinilistalla.
Ja ne aamupalat! Juuri sopivasti, kaikki niin taivaallisen hyvää. Aamupalan sai tilata ilman eri veloitusta omaan huoneeseen juuri sellaisella kokoonpanolla kuin itse halusi. Meidän settiin kuului tyypillisesti rapeaa ja tuoretta patonkia, ihania kroisantteja, ranskalaisia hilloja ja juustoja, jugurttia ja hedelmiä, juuripaistettua munakasta, tuorepuristettua mehua ja tietenkin maitokahvia. Voi kun tuollaista patonkia saisi jostakin Suomestakin! Vaikka aamupalan voisi kipaista nauttimaan lähikahviloihin, niin meidän stailiin kiireetön nautiskelu ja vasta sen jälkeen liikkeelle lähteminen sopii paremmin. ”Tout bonheur commence par un petit déjeuner tranquille. / Happiness begins with a quiet breakfast.”todettiin Mansartin aamupalasta kertovassa esitteessäkin.
Hotellin sijainti oli mitä upein: matka oli lyhyt kävellenkin mm. Seinen rannalle, Tuileriesin puistoon ja Galeries Lafayettelle, ja vieressä oli aina myös takseja saapuvilla. Jos välttää ruuhkissa seisomisajan, niin vanhan Pariisin sisällä pääsee noin kympillä melkein minne vain. Taksikyyti lentokentältä ja lentokentälle on kiinteän hintainen, 50 euroa /suunta, ja on kyllä helppo vaihtoehto matkalaukkujen kanssa. Ruuhka-aikoina on vain hyvä varata hieman ekstraa ajoaikaan.
“Pärjääkö siellä englannilla?” on moni kysynyt meiltä. Kyllä pärjää! Nuoremmat ranskalaiset osaavat hyvin englantia ja käyttävät sitä mielellään. Lähes joka paikassa palvelu on tosi ystävällistä myös englanniksi, ja jos kieli ei taittunut täysin, niin sitäkin pahoiteltiin ja yhteinen ymmärrys pyrittiin kuitenkin löytämään. Mm. Galeries Lafayettella oli huomiota herättävän ystävällistä palvelua, joka osastolla tervehdittiin iloisesti. Ravintoloissa ei välttämättä joka paikassa ole ruokalistaa englanniksi, mutta kysymällä selviää. Samoin taksikuskit eivät välttämättä puhu englantia, mutta perinteinen osoitteen näyttäminen toimii vähintään. Meille osui tällä kertaa myös pari tosi hyvin englantia puhuvaa kuskiakin, eli tässäkin on varmasti muutosta tapahtumassa. Aina isoon kaupunkiin mahtuu yksilöitä, joille turisti ei ole se tärkein asiakas, mutta heistä ei kannata mieltään pahoittaa, niitä mahtuu joka maahan. Perustervehdykset ja kiitokset kannattaa ilman muuta opetella maan kielellä menee minne tahansa, kohteliaat tavat saavat yleensä arvoistaan vastinetta. Merci!
