Saimme mukavan kutsun osallistua sommelier Antti Uusitalon Saksan Rieslingin monet kasvot -tastingiin ravintola Vaustiin. Uusitalo on monien tuntema ja palkittu viinitaituri, joka on työskennellyt mm. Elitessä ja Savoyssa, ja nyttemmin omassa ravintolassaan Vinkkelissä.
Antti kertoi olevansa lähtöisin Jyväskylästä ja Haagainstituutin viinikerhon kautta tutustuneensa ensi kerran viinien maailmaan. Vuonna 1995 EU:n myötä viinien maahantuonti vapautui, ja Suomeen tuli Alkon monopolin rinnalle paljon uusia maahantuojia – tällöin myös ravintoloille tuli laajemman valikoimamahdollisuuden äärellä tarve sommeliereille. Mielenkiintoista ajatella, että ennen tuota viinivalikoima oli myös ravintoloissa aina sama kuin Alkossa! Tämän asiantuntijatarpeen myötä viineistä muodostui lopulta Antille ammatti.
Antti toimii myös “riesling-evankelistana” yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen kanssa, eli vetää paljon tastingeja tämän rypäleen ja maan viinien ympärillä. Antti on menettänyt sydämensä Saksalle viinimaana sen monipuolisuuden vuoksi, ja rieslingille sen kiehtovuuden takia. “Riesling ei ole pelkkä rypälelajike, vaan se peilaa aina maaperäänsä”, hän totesi. Riesling siis heijastelee erityisen paljon kasvumaataan, ilmastoa, maaston kaltevuutta, keräysajankohtaa ja tekijänsä tyyliä.
Tasting aloitettiin Lieserin Belle Epoque Riesling Brut 2016 Sektillä eli kuohuvalla. Viinin tuottaja Lieser on vuodesta 1984 alkaen valmistanut samppanjamenetelmällä kuohuvia. Belle Epoquea on kypsytetty käymisen jälkeen sakan päällä 12 kuukautta. Antti totesi, että saksalaiset juovat paljon kuohuviinejä. Viime aikoina laatuvaatimukset ovat nousseet, ja mm. tuottajan omista rypäleistä valmistettavalle viinille on oma merkintänsä, Winzersekt, halvemmissa viineissä kun rypäleet voivat tulla liki mistä tahansa. Belle Epoquen pullo oli todella kauniin jugend-henkinen. Juoma oli hedelmäisen tuoksuinen, hapokas, kuiva, sitruksinen ja melko intensiivinen, sen kuplat olivat tiukat. Viini tulee Moselista, jota Antti kuvailee maailman kauneimmaksi viinialueeksi. Kyseisen alueen viinit ovat hinnaltaan kohtuullisia, mutta aliarvostettuja. Täytynee meidänkin tutustua tarkemmin!
Toinen viini oli Thörlen Gutswein Riesling Trocken 2017. Gutswein tarkoittaa, että viini on tehty kyseisen kylän rypäleistä, ei tietyltä tarhalta. Maistelunaapurimme sanoja lainaten “helppo terttu”, pehmeän sitruksinen ja raikas. Antti kuvaili viiniä arkkityypiksi nykyaikaisesta rieslingistä. Viini tulee Rheinhessenistä, joka on yksi Saksan suurimpia viinialueita. Alueella on nykyään myös paljon perhetiloja, ja trendinä on myös Saksassa, että aiemmin isoille taloille myyneet viljelijät ovat ryhtyneet tekemään viinit itse – näin myös Thörlen tapauksessa, jossa perheyritys on vuodesta 1985 alkaen ottanut myös tuotannon omiin käsiin viljelyn lisäksi.
Seuraava maisteltava viini oli Domdechant Wernerin Hochheimer Kirchenstück Riesling Erste Lage 2015. Tämä oli meidän molempien lemppari! Tuoksu oli sitruunainen, maussa oli mahtavasti persoonaa ja sitruksisuutta. Koostumus oli hieman öljyinen ja kauniisti valuva. Makeus virallisesti kuiva (sokeria 6,3 g), mutta meidän suuhun puolikuivaksi kääntyvä. Viini on kypsytetty vanhoissa tammitynnyreissä, ja ennen kuin tätä tietoa kuulimme, niin toinen Makuparin puolikas jo tammisen vivahteen maistoi. Antti kuvaili viiniä maskuliiniseksi, runsaammaksi rieslingiksi, joka kestää myös kypsytystä. Nam! Viinin sanotaan kestävän kellarointia esimerkiksi kymmenen vuotta. Saksalaiset vaikuttavat rakastavan kaikenlaisia luokituksia, niinpä tästäkin pullosta löytyi liuta termejä, jotka kertovat viinin olevan ns. tarhaviini, ja sellaiselta tarhalta, joka on saanut ensiluokkaisen statuksen alueellaan Rheingaussa. Tätä viiniä löytyy vuoden 2016 painoksena myös Alkosta (28,90 €)
Neljäntenä maistelimme Maximin Grunhausin Herrenberg Spätlese 2017 -viinin. Tuoksu oli aluksi todella hyökkäävä, mutta lämmettyään muuttui aivan erilaiseksi, hunajaisen makeaksi. Jälleen muistutus siitä, miten iso merkitys lämpötilalla on aistimukseen, tämä viini toki tulee tarjoilla viileänä. Viini tulee Moselin jokilaaksosta. Antti kertoi, että alue on paitsi kaunis, niin maailman haastavimpia jyrkkyytensä vuoksi. Alue on veroittanut viljelijöitä vaativuutensa ja vaarallisuutensa takia, ja tämän johdosta viinialueet ovat pienentyneet, koska jatkajia ei kaikille tarhoille ole löytynyt. Alueen viinit ovat alkoholipitoisuudeltaan matalia, ja niitä ei käytetä kuivaksi, sillä se tekisi niistä teräksisiä. Näillä viineillä on Antin mukaan “hyvä dokabiliteetti”, koska alkoholia esimerkiksi tässä oli vain 7 %. Sokeria puolestaan 20 grammaa eli meille jo tosi makea, mutta kokonaisuus ei silti ollut raskas, juuri rieslingin hapokkaan luonteen ansiosta. Viini voisi toimia mausteisen aasialaisen ruoan kanssa.
Viides viini olikin meille tuttu Donatushof Saarin Riesling Feinherb 2017 Moselista, tämän viinin maistelimme jo aiemmin. Sama havainto kuin silloin, että viini ei maistu niin makealta kuin sokerit antaisivat ymmärtää. Antti vertasi tätä vanhan kansan puolukkatiinuun: hapokkuus tarvitsee paljon sokeria tasoittuakseen miellyttäväksi, eli tällöin kokonaisuus ei kuitenkaan maistu sokerimäärän mukaisesti makealta. Hyvä pointti, että aina ei kannata tuijotella vain sokerimääriä!
Tasting päätettiin Heymann-Löwensteinin Röttgen Auslese 2004 -jälkiruokaviiniin Moselista. Auslese tarkoittaa, että rypäleet on poimittu myöhemmin syksyllä, mutta ei kuitenkaan vielä jalohomeisten jääviinien aikaan. Myös tässä viinissä oli reilusti hapokkuutta tekemässä kokonaisuudesta raikkaan, vaikka viini olikin toki makea, jäännössokeria yli 100 g. Biodynaaminen viini oli erittäin miellyttävä, appelsiinimarmeladimainen. Antti kertoi biodynaamisuuteen liittyen, että parhaat rypäleet kehittyvät luonnollisessa maaperässä. Tällöin viiniköynnökset karaistuvat ajan myötä mm. sääolosuhteisiin, ja erityisesti haastavina vuosina tuottavat paremmin satoa kuin ei-luonnonmukaiset toverinsa.
Tastingin nimi oli mitä osuvin: rieslingeistä löytyi todella monia puolia ja vivahteita. Toisaalta rypäleen luonteen hapokkuuden ja hedelmäisyyden symbioosina hahmotti hyvin näin usean erilaisen viinin kautta. Uusitalo oli inspiroiva, mukaansatempaava ja mitä ammattitaitoisin isäntä, jolta sai ammennettua paljon oppia. Kokonaisuus oli lämminhenkinen, Vausti toimi miellyttävän laadukkaana miljöönä, ja keittiön parsaherkut ja mansikat huipensivat maistelukokonaisuuden tarjoten makuparilöytöjä viineille. Kannustamme lämpimästi osallistumaan erilaisiin tastingeihin, niistä saa aina jotakin uutta irti, on sitten ensikertalainen tai kokeneempi maistelija! Ja aina kannattaa myös hyödyntää sommelierin palveluita silloin kun niitä on saatavilla, ammattilaisen asiantuntemuksen äärellä tekee uusia oivalluksia – ja ennen kaikkea nauttii takuulla.
